Kun lapsuuden leikeissä harjoiteltiin sosiaalista kanssakäymistä, joskus piti pistää sanat toisen leikkijän nuken suuhun, jotta pääsisi toteuttamaan haluamansa skenaarion. Pelisäännöt olivat sanattomat ja selvät, ja näin tehtiin puolin ja toisin täydessä yhteisymmärryksessä.
En olisi silloin kuvitellut, kuinka paljon tätä leikkiä esiintyy aikuisilla. Nuket ovat kadonneet välistä, eikä sanoja sanota enää ääneen, mutta mekanismi on täysin sama. Lauseet, ilmeet, eleet. Odottava katse. Tiedäthän jo, mitä haluan sinulta kuulla, vai annanko lisää vinkkejä? Jos et arvaa, tai vastaat tahallasi väärin, teet väärin minua kohtaan, ja tietysti loukkaannun!
Arvoisat leikkijät: Menkää kotiinne. Kaivakaa nuket kaapista ja leikkikää sydämenne kyllyydestä. Tulkaa takaisin, kun olette kyllästyneet leikkiinne ja haluatte olla niinkuin aikuiset. Siihen asti pysykää kaukana minusta.
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
